Matkakirjallisuus-lukupiiri lähtee matkoille
Turun kaupunginkirjastossa marraskuusta 2010 lähtien toiminut matkakirjallisuutta tutkaileva Nojatuolimatkoilla-lukupiiri irrottautuu sen synnyttäneestä organisaatiosta syksyllä 2012. Siitä tulee siis tavallaan ”villi” piiri. Kenties matkakirjallisuutta lukevalle piirille sopii luonteenmukaisesti, että se lähtee etsiskelemään itselleen uusia kokoontumispaikkoja turkulaisista kahviloista.
Tuleeko kirjastokoti-ikävä?
Saamme mukaan myös suun ja vatsan nautintoja. Kenties opimme sen, kuinka paikkasidonnaistakin lukupiiritoiminta voi olla ja alamme potea ”kirjastokoti-ikävää”. Aika näyttää. Toisaalta, kuten esimerkiksi Pirkko Lindberg on todennut, jokainen matka on riski. Otamme siis riskin ja lähdemme liikkeelle.
Vaikka pidänkin itseäni jonkinlaisena lukupiiriveteraanina, Nojatuolimatkoilla on opettanut paljon, luettujen kirjojen ohella erityisesti ryhmän syntymisestä ja lujittumisesta. Emme vieläkään tunne toistemme lukupiirin ulkopuolista elämää kuin pieninä murusina, mutta tiedämme toisistamme lukijoina ja vähän matkaajina.
Luottamuksellinen tunnelma
Ryhmähengen syntyminen vie aikansa. Luottamuksellisen tunnelman synty vaatii haparoivia ensiaskelia, kuulostelua ja kuuntelua. Ja lisäksi, kuten yksi piiriläisistämme hienosti totesi, se vaatii myös kasvavaa luottamusta itseensä lukijana – on opittava luottamaan siihen, että ”osaan” lukea ja että sanottavallani on merkitystä myös muille.
Innostava kirjailijavieras
Syvälle mieleen painuva kokoontuminen oli kerta, jolloin meillä oli kirjailijavieraana Pirkko Lindberg. Saimme kuulla, kuinka hän toteutti maailmanmatkaunelmansa. Todennäköisesti me kaikki kadehdimme hänen rohkeuttaan ja turvaverkostojaan. Lisäksi kuulimme vieraamme ajatuksia kirjoittamisesta ja arvostelujen vaikutuksesta kirjailijaan. Hänen tuskallisten kokemustensa mukaan suuret matkat ja niistä julkisesti kirjoittaminen ovat vieläkin joidenkin mielestä miehistä aluetta, jolle ei naisen pitäisi astua.
Eri kulkuvälineitä ja aikoja
Olemme pyrkineet lukemaan eriaikaisista ja erilaisin kulkuvälinein tehdyistä matkoista. Kaikista luettavista on syntynyt vilkasta keskustelua. Suomessa 1896 matkannut Mrs. Alec Tweedie laukaisi myös hersyviä naurunpuuskia kuten Pirkko Saisiokin veneilijänä.
Olemme oppineet tunnistamaan sen, kuinka intertekstuaalista matkakirjallisuus on, eli kirjoittajat viittaavat runsaasti toisiin matkailijoihin ja teksteihin. Tutun nimen tunnistaminen tuottaa mielihyvää ja halun tarttua taas uuteen kirjaan. Kenties vielä päädymme lukemaan myös matkaoppaita, kuten erään piiriläisen ystävät olivat piirimme tulkinneet.
Ritva Hapuli
informaatikko, Turun kaupunginkirjasto
