Olen seuraillut sivusta lukupiiritoimintaa lähinnä lukemalla blogi-kirjoituksia ja ollut toteuttamassa kokeilevaa lukupiiritoimintaa ELY-keskuksen avustuksella olematta itse piirin vetäjänä.
Lukupiirissä olen kyllä ollut mukana teini-ikäisenä .Siitä ei ole oikeastaan mitään sanottavaa, koska en kyennyt avaamaan siellä suutani ollenkaan eikä muistijälkiä juuri jäänyt. Nykyisin tapaan ystäväni kanssa lukupiirin merkeissä sopivan epäsäännöllisesti. Yhteinen piirimme on aivan villi ja vapaa sisällön ja tapaamisten suhteen.
Monenlaiset piirit
Lukupiirien kirjo ja niistä saadut kokemukset ovat moninaisia. On piirejä joissa kokoonnutaan hyvän ruuan ja yhteisten lukukokemusten äärelle tai piirejä, joissa osallistujat edustavat vaikkapa samaa ammattikuntaa. On villejä ja ohjattuja lukupiirejä. Yhteistä on vapaaehtoisuus ja vilpitön kiinnostus asiaa kohtaan.
Entä mikä on lukupiirin tehtävä tai anti? Onko sellaista? Jokainen piiri muodostuu omanlaisekseen osallistujien yhteisten kokemusten ja ajatustenvaihdon myötä. Se mitä luetaan tai kerrotaan jää pitkäksi aikaa mieleen ja sitoo ihmiset yhteen. Se on arvokasta sinänsä.
Tullaan tutuiksi, tarinoidaan ja opitaan
Lukupiirit ovat luonteeltaan kaikille avoimia, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Käytännössä lukupiirit ovat eri ikäisten koulutettujen naisten piirejä. Lukupiirejä tutkineen Suvi Aholan mukaan naiset ovat aktiivisia lukijoita, ja nimenomaan kirjallisuuden lukijoita. Varmasti myös uusiin ihmisin tutustuminen käy parhaiten kokoontumalla ryhmän kanssa yhteisen asian äärelle.
Tutustumiseen ja ryhmäytymiseen kannattaa käyttää aikaa lukupiireissäkin, tällaisen neuvon olen kuullut monelta. Storytellingia voisi suositella niille, jotka harkitsevat lukupiirin vetämistä. Itse kokeilin storytellingia maaliskuussa kirjaston tapahtumaillassa, jossa Rita Kreivi kertoi menetelmästä. Toisilleen vieraat ihmiset tulevat tutuiksi yllättävän helposti: kerrotaan toiselle tarina esimerkiksi omasta etunimestä. Tämä tehdään parityöskentelynä ja kahdenkeskisen tarinoinnin jälkeen pari esittelee oman parinsa muulle ryhmälle kertoen nimitarinan sellaisena kuin itse sen kuuli. Tarinat muuntuvat, mutta ryhmä tulee tutuksi jokaiselle. Toimii, ja on helppoa kun mikä.
Lukupiirissä myös opitaan, kuten eri tahojen järjestämissä opintopiireissä aikojen saatossa. Kaunokirjallisissakin lukupiireissä tietämys vaikkapa oman asuinalueen lähi- tai paikallishistoriasta lisääntyy. Puhumattakaan lukuisista elämänkuluista ja –tarinoista, joita saa kuulla. Muistellaan ihmisiä ja paikkoja, jotka ovat olleet merkittäviä tai kokeneet jonkin muutoksen. Kaikki kumpuaa käsillä olevasta kirjasta, oli se melkein mikä tahansa!
Olin kuuntelemassa lukupiirien iltapäivää Turussa pari vuotta sitten. Suvi Ahola kertoi meneillään olleesta lukupiiritutkimuksestaan. Yllättävää ei oikeastaan ollut että lukupiirejä on ollut 1700-luvulta lähtien jossain muodossa. Sivistyminen ja sivistäminen ovat olleet määräävä tekijä ainakin 1800-luvulta alkaen. Jotenkin mieleen tulevat Aleksis Kiven kuvaamat lukukinkerit, joissa veljeksillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin opetella lukemaan. Mielipiteistä tai ajatustenvaihdosta ei vielä ollut tietoakaan.
Aholan esityksestä mieleeni jäi myös erityisesti miesten lukupiiri. Heräsi kysymys, miten ja missä miesten piirit syntyvät? Todennäköisesti muutaman aktiivin aloitteesta, sysäyksen antajana on voinut toimia kirjasto. Kirjastojen markkinoinnissa sen sijaan ei ole näkynyt erikseen miehille suunnattuja piirejä. Ehkä on oltu varovaisia ja haluttu pitää rajat auki tässäkin asiassa. Lukupiiri syntyy jos on syntyäkseen – siihen tarvitaan oikeastaan koollekutsuja ja tietenkin ihmiset – ja yhteinen sopimus.
Hulvelan lukupiiri
Raisiossa toimii tällä hetkellä vain yksi lukupiiri, joka kokoontuu palvelukeskus Hulvelassa. Toiminta alkoi pari vuotta sitten syksyllä. Lukupiiriä vetää kaksi kirjastoammattilaista, Altti Koivisto ja Heli Pohjola. Heistä kumpikin pitää etuna sitä, että vetäjiä on kaksi: ryhmässä jutun punainen lanka ei pääse katkeamaan, kun vetäjät tukevat toisiaan.
Hulvelassa lukupiiriin kokoonnutaan kahvikupin ääreen, kuten usein on tapana. Ihka ensimmäisellä kokoontumiskerralla kahvi olikin ollut pääosassa, kun kahvitermoskannu ei suostunut avautumaan. Paikalla oli aloituskerralla kylläkin vain yksi henkilö, mutta hänkin sai lopulta kahvinsa. Ensimmäisestä kerrasta lukupiirin vakituinen porukka on kasvanut noin kymmenen henkilön kokoiseksi. Osallistujat ovat kaikki naisia.
Hulvelan lukupiiri on perinteinen lukupiiri, jossa vetäjät valitsevat käsiteltävät teokset, mutta vinkkejä ja ehdotuksia otetaan vastaan myös piiriläisiltä. Luettavat kirjat ovat pääosin uudempaa ja vanhempaa kotimaista kirjallisuutta. Luettujen teosten joukosta eniten keskustelua on käyty Jari Tervon Laylasta, ryhmä pohti jopa sitä, kuuluuko teos kirjallisuuden kaanoniin. Keskustelu oli jopa lukupiirille epätyypillisesti kiivasta ja mielipiteet jakaantuivat ryhmässä.
Yleisesti ottaen ilmapiiri on ollut rento ja keskusteleva, kun osallistujat tuntevat toisensa entuudestaan. Viimeksi lukupiiri tutustui Petri Tammisen Enon opetuksiin ja nyt huhtikuussa keskustellaan Eeva Kilven Tamarasta. Toukokuussa on vuorossa Kersti Bergrothin näytelmä Anu ja Mikko.
Ja piiri jatkaa tietenkin kesätauon jälkeen syyskuussa.
Paula Knif
Runous kiehtoo, runous avartaa, se “pakottaa” ajattelemaan, se antaa syvyyttä elämään. Se antaa samalla hyvän ja rentouttavan tuokion arjen keskellä.
